Tai ainakin melkein. Minä olisin eilen vain katsellut liikkeen ikkunasta ompelukoneita, mutta äitee halusi mennä liikkeeseen sisälle. Niinhän siinä sitten kävi, että "heräteostoksena" käveltiiin liikkeestä ulos kahden PFAFF Classic Style Fashion 1523:n kanssa. Mahtoi se liikkeen omistaja hieroa tassujaan yhteen, kun sai vielä juuri ennen sulkemisaikaa huijattua meidät tuollaisiin kauppoihin... Ei vais, kyllä ainakin näin ensi tuntumalla oon tyytyväinen tuohon koneeseen. Se on ihka ensimmäinen ikioma ompelukone, JEE! Kangaskaupoille ei enää ehditty/tohdittu/tms, joten tänään piti testailla konetta kaapista löytyvillä materiaaleilla. Tähän tuotokseen on käytetty parikymmentä vuotta vanhat rottinkikahvat (8,50 mk tarjouksessa), enolta (?) peräisin olevaa verhoilukangasta likimain samaa vuosikertaa, kirpparilta löytynyttä satiininauhaa (0,50 €) sekä mummon peruja olevia lakanoita vuoreksi. Tämmöinen soppa siitä syntyi:

Värit eivät ainakaan meidän näytöllä näytä oikeilta, eli laukku on vanhan roosan sävyinen. Se siis on laukku, kun unohtui aiemmin mainita...

Vihdoinkin myös kaarrokepaita+minä+konstaapeli+päivänvalo kohtasivat, joten sain kuvia paidasta.

Kaarrokepaita

Ohje: Garnstudio

Lanka: Steinbach Wolle Capri (grammat hukassa)

Oon suht koht tyytyväinen lopputulokseen, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen tekemäni kaarrokepaita. Lanka on puuvillaa, koska villaista ei voisi juuri koskaan pitää ilman että hikoilisi kuin pieni sika (Mistähän tuo sanonta tulee, tai onko joku nähnyt pikku potsien hikoilevan kovasti?). Pinkillä "vuorattu" kaulus sekä hihansuun nappilistat oli miusta kivoja yksityiskohtia. Napit on oikeasti paremman väriset, kuin kuva antaa ymmärtää...

Loppukevennyksenä kuva "munamaljakosta". Siis jos oikein mielikuvitusta käyttää, niin tuo maljakko tuo ehkä kananmunan mieleen... Sanoin siis EHKÄ... Alla oleva liina on muuten se, jota on käytetty aiemmin kuvissa olleen neliövadin pinnan tekemiseen.