Tänään koitti se suuri päivä, jota olin odottanut kuin lapsi joulua. Syksyn kohokohta ja sitä rataa... Mutta voi pettymyksien pettymys, tunne on sama kuin saamatta jääneen tähtiloiste-Barbin ja kauko-ohjattavan veneen jälkeen. Messut olivat kyllä tänä vuonna melkoinen pohjanoteeraus. Siellä ei ollut mitään! Tuntui, että näytteilleasettajiakin oli vain kourallinen ja niistäkin suurin osa möi jotakin valmista. Parilla osastolla oli lankoja ja puolikkaalla osastolla askartelutavaraa. Messusaalis jäi siis laihaksi edellisvuoteen verrattuna, eikä messuseuralaisellekaan jäänyt juuri muuta kuin luu, eikun siis leipä, käteen... Mukaan lähti neljä Tilda-kangaspalaa, Opalin Tiger-lankaa, sydänkranssi ja kuvasta unohtuneet Tilda-nauhat. Siksipä lähdetäänkin samaisen seuraneidin kera merta edemmäs kalaan...