After the winter sleep,

after the darkness so deep...

welcome the first spring day.

Tänään ilmassa haistoi jo ihan oikeasti kevään. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäästä, eli voiton puolella ollaan. Myös tämä uusin pipo-lapasviritys saa keväiselle tuulelle. Lapaset syntyivät melkein kokonaan matkalla täältä Rovaniemelle. Siinä vaiheessa loppui lanka... (Välikommentti: pipon lankana Novita Isoveli, samoin lapasten koristeissa. Isoveli-osuus on tehty ihan kotisohvalla.)

Kittilästä yritin etsiä lisää Novitan Huopasta, mutta en löytänyt. Kotimatkalla olisi kuitenkin todennäköisesti yhtä paljon kilometrejä, joten jotakin lankaa kasin puikoille olisi saatava. Siinä vaiheessa röntgenkatseeni bongasi kadun toisella puolella olevan liikkeen takaseinustalla lankakeriä, joten suunta äkkiä sinne. Astuttuani liikkeeseen sisälle, siellä ei näkynyt ketään ihmisiä. Sen sijaan nurkasta nousi saksanpaimenkoira, joka juoksi kiireesti ovelle. Nalkissa oltiin... Siinä vaiheessa olo oli kuin piilokamerassa tai jossakin surkeassa sketsisarjassa. No, lankahylly toi helpotusta olotilaan ja kotimatkakin pelastui, sillä mukaan lähti kaksi kerää ihanan pehmeää Natur Uldia. 1800 kilometriin mahtui siis myös toiset lapaset sekä pipo.

Tuo keltainen väri kiehtoo jostakin syystä tällä hetkellä todella paljon. Huopasen jämistä virkkasin myös kotia piristämään patalapun, jossa "ripustuslenkkinä" on purjerengas.

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Virkkasin lähes kaikki kaapista löytyneet huovutuslangat ympyröiksi. Nämä alemman kuvan läkkärät eivät tosin huopuneet yhtä hyvin, kuin tuo keltainen Huopanen ja jäivät jotenkin "löppänöiksi". Siksi en viitsinyt iskeä näihin purjerenkaita vaan saavat toimia ihan näin. Näissä lankana on tuosta roosasta pipo-lapassetistä jäänyt lanka, sekä aiempien huovutusten Naturgarn.