Keittiö on jo pitkään ollut vailla kelloa. Täysin sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan, eikä etsiminenkään ole mitenkään aktiivista ollut. Nyt viikonloppuna iski inspiraatio ja materiaalitkin (koneistoa lukuunottamatta) löytyivät omasta takaa.

Ideahan ei todellakaan ole omani, vaan näitä löytyy pitkin poikin blogimaailmaa. Tämä on siis minun versioni aiheesta. Pohjana on mummon vanha piirakkavuoka, maali on ostettu joskus jotain muuta varten, pitsiliina lienee mummon tekemä ja reunapitsi on sieltä aarrearkusta. Homma meni muuten ihan supsikkaasti, mutta koska en ikinä ennen ole tehnyt kelloa, meinasi tuon koneiston asentaminen olla ylivoimainen tehtävä... Mitään ohjeita paketissa ei siis ollut. Mutta onnistui kuitenkin. Ja kerrankin visio ja toteutus vastaavat toisiaan! Tyytyväinen on siis hän.