Ennen aina haaveilin huoneesta, jossa esim. ompelukone ja saumuri olisivat aina käyttövalmiina, senkun vain rupeaisi ompelemaan, kun siltä tuntuu. No, nyt minulla on alkusyksystä saakka ollut askartelupaskarteluhuone tuollaisin ominaisuuksin ja kuten arvata voi, en ole ommellut koko syksynä/talvena yhtään mitään... Joulupukki puolestaan toi minulle kauan haaveilemani digijärkkärin. Arvaatte varmaan mitä tuo tarkoitti? Mitään valmistuneita töitä ei saa nykyään kuvatuksi... Omituisia yhtälöitä!

Tänään yritin sentään saada muutaman valmistuneen jutun linssin eteen. Aloitetaan sukista.

Lanka: 7 veljestä

Malli: Novitan sukkalehdestä

Taloutemme isojalkaisimmalle tein harmaat perussukat, joissa lisänä kulkee tuollainen yksinkertainen palmikko jalan ulkosyrjällä. Pitkästä aikaa tein sukkiin (ohjeenmukaisen) sädekavennuksen kärkeen. Kantapää taisi olla ainut kohta, jossa poikkesin ohjeesta. Voisin ottaa tällaiset itsellekin, mutta voisi olla liikaa "samanlaiset tuulipuvut" -ilmiötä...

Lanka: 7 veljestä raita

Malli: Perussukka, jossa mallineule Ilun Kesävoi -sukista

Nämä edustavat ehkä jotain hetkellisen mielenhäiriön osastoa... Laitetaan kaappiin muhimaan, jos näistä joku kiinnostuis...

Vähän vielä tuunausosastolle... Ostin alesta Espritin neuletakin, joka oli malliltaan ihan järkyttävä säkki, mutta ah-niin-ihanan pehmeää puuvillaa. Sen verran on siis ompelua tullut harrastettua, että neuletakin ympärysmitasta katosi 20 cm ja muoto vaihtui parempaan. Kaulukseen ompelin lisäksi miehen isotädin tekemiä pitsikuvioita ja näin oli Esprit tuhottu ja käyttökelpoinen neuletakki saatu vaihtarina... (Ei valitettavasti ole sellaista ennen -kuvaa tähän verrokiksi).

Rotinoille aiottu neulomus valmistui vasta joululahjaksi, tosin ei tässä kyllä monta viikkoa väliä ollutkaan... Jos tänä talvena sattuu jossain vaiheessa ihan talvikin olemaan, niin neuloin suvun pienimmälle haalarin.

Ohje: Novita syksy 2011

Lanka: Novita Polku (väri taisi olla Punajuuri)

Kuvaus jäi tietty viime tippaan ja jouluaaton tuhruisessa säässä ei parempaan pystynyt. Värit eivät oikeasti ole noin synkkiä, joten käyttäkää mielikuvitusta... Haalari on muuten ohjeen mukaan neulottu, mutta pintaneuleen sijaan tein ihan tavallista sileää neuletta ja neuloin kaiken pyörönä, jottei tarvitsisi ommella saumoja. Polku oli neulottavuudeltaan positiivinen yllätys, sillä neulepinnasta tuli hyvinkin tasaista jos vertaa esim. Regian vastaavalla tavalla rakennettuun lankaan (jälki oli jotain ihan hirveää ja siksi tuo lanka häpeääkin jossain korin pohjalla). Jostain syystä Novita onnistuu vain aina tunkemaan näihin monivärisiin lankoihin jonkin joukkoon kuulumattoman värin. Tässä tapauksessa tuo tummansini-puna kohta olisi joutanut jättää pois kerältä. Mutta näillä mennään...

Neulotut joulupallot ovat kuulema tämän joulun muotijuttu ja kerrankin olen ajan hermoilla.

Pallon ohje: Garnstudiolta

Kuviot on etsitty eri puolilta nettiä ja langat ovat sekalaista seurakuntaa.

Näistä tuli kivoja ja näihin voi tulla himo... :)

Tänä syksynä on tullut käytyä aika monilla yhden kerran kursseilla. Viimeisimmät vingahdukset olivat paperimassadippailun puolella. Ensin järjestimme kyläyhdistyksen kanssa naapurin maatilalla paperipitsitähtikurssin, jonka vetäjä kurvasi paikalle Taitobussilla. Vinkkinä kaikille Pohjois-Karjalassa asuville, että hyödyntäkää ihmeessä tuota palvelua. Kun saatte kokoon viisi ihmistä ja teillä on jokin sopiva paikka, niin voitte kutsua Taitobussin pitämään teille ihan privaattikurssin, eikä tarvitse lähteä välttämättä kaupunkiin harrastamaan. Lisäkuluja "oikeisiin" kursseihin verrattuna ei tule.

Tästä lähdettiin:

Katiskaverkko vääntyi pullean tähden muotoon ja päätyi pellavapaperimassaan dipattavaksi:

Kotona tuo valkoinen väri jäi vähän mietityttämään ja kun kaapista löytyi kultaista spraymaalia, niin siitä se ajatus sitten lähti... Lisäksi tähti söi vielä sisäänsä 40 led-lamppua.

Vajaa viikko edellisestä oli vuorossa lumiruusukranssi. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pientä turnausväsymystä ilmassa, joten tälle viikolle varattu kynttiläkurssi tulikin sitten peruttua. Lumiruusukranssin kävin tekemässä Taitokorttelissa. Samalla matkaan tarttui myös kevään kurssiesite, eli ehkäpä sitä sitten taas jaksaa.

Kotona kranssia kasatessani tuli pieni laskuvirhe, eli liimasin vahingossa vain 6 ruusua... No, mitäpä tuosta. Sävelsin kranssissa sen verran, että ompelin helmiä kaikkiin lehtiin, en vain yhteen lehteen/ruusu, kuten mallissa. Lisäksi punoin kranssin ympärille avattua paperinarua ja sen päälle vielä kerros pitsiä.

Viime maanantaina minusta tuli täti pienelle tytölle. En ollut varautunut rotinoihin näin nopeasti, joten tänään vein esi-rotinat... :)

Kissa-helistin on tehty muokkaillen Tilda-kissan kaavoja. Sisällä kilisee pari kulkusta.

Ehdin saada valmiiksi myös tämän Norwegian Sweet Baby Capin. Malli on siinä mielessä parempi kuin se perinteinen suomalainen, että tässä ei tarvitse ommella mitään vaan muotoilut tehdään lisäyksin ja kavennuksin (tämä siis neulojan näkökulmasta.) Lankana Dropsin Alpaca ja puikot 2,5 mm.

Viime sunnuntaina juotiin iskän 60v-synttärikahvit. Päätin jo aikoja sitten, että neuloisin tuon merkkipäivän kunniaksi iskälle villapaidan, koska se on aikamoinen vilukissa. Langat hankin jo keväällä ja äiti valkkasi mallin paidalle. Neulominen jäi tuttuun tapaan sitten hieman myöhemmäksi... No, päättelin minä langanpäät jo perjantaina, joten eihän tässä tullut edes kiire.

Ohje: Novita Kevät 2011

Lanka: Novita Isoveli farkunsininen

Novitan lehtien mukaan ohjeen Puro ja Isoveli olisivat toisensa korvaavia lankoja, mutta minä sain kyllä neuloa kaksi numeroa normaalia pienemmällä koolla, kun korvasin Puron Isoveljellä. Tein kaiken mahdollisen pyörönä, eli ainoastaan hihat jouduin ompelemaan paitaan. Napituksen jatkoin ylös saakka, jotta kauluksen saa tarvittaessa kunnon kauluriksi. Samoin helmaan neuloin n. 10 cm lisää pituutta. Mutta muuten taisin mennä mallin mukaan... Paidasta tuli sopiva ja toivottavasti se tulee käyttöön. (Enkä muuten ihan just-het-kohta neulo miesten villapaitaa...)

Kakun leipominen meni vähän yötöiksi, joten se voisi selittää tuon röpelöisen pinnan. Muuten olen kyllä tyytyväinen tähän koristeluun. Ruusut on tehty sokerimassasta, reunoilla kermaa, johon painon suklaaspritsatut kiekurat. Ohje oli sama, kuin edellisen postauksen kakussa, mutta täytteen aprikoosi vaihtui mansikoihin pienen työtapaturman vuoksi...

Niin ja korttikin tietysti tuli tehtyä. Tästäpä ei sen kummempaa.

Harmi vain, että kuvaukset on tehty lähtökiireessä ja näyttävätkin juuri siltä...

Pari viikkoa sitten olin taas Taitokorttelilla kursseilemassa, nyt vuorossa oli neilikkakranssi. Kurssilla tein vanhan turkoosin värisen kranssin. Materiaalina on paperinaru (ei neilikka...) ja sisuksiinsa tämä kätkee halkaisijaltaan 30 cm metallirenkaan. Enempää ei ole lupa paljastaa, sillä tämä on uutuus, jota ei vielä myydä tarvikepakettina, vaan ainoastaan kurssilla tehtynä...

Kuvasta näkee, että kranssi kaipaisi vielä vähän tasoittelua... Hmm.

Kotona innostuin tekemään vielä joulunpunaisen version valojen kera.

Valoina on 20 lediä, joiden ei pitäisi kuumua. Toivotaan näin.

Tänään oli vuorossa leipomispäivä huomista isänpäivää silmällä pitäen. Testauksessa oli uusimmasta Ruoka-Pirkasta (Vai mikä se K-Marketeissa jaettava lehti onkaan?) suklaakinuskiaprikoosikakku. Makukommentteja voin antaa vasta huomenna, mutta kuviin se pääsi jo tänään. Ainakin valkosuklaaspritsaukset menivät kerrankin kohtuullisen suoraan. Lisäkoristeena on lumihiutaleströsseleitä ja reunoja paikkailemassa tuollaisia pienenpieniä strösseleitä.

Makukommenttina, että hyvää oli... :)

Viime viikolla meidän takapihan räjähtänyt ja puolikuntoinen koivu tuli tiensä päähän, eli sillä oli kohtaaminen moottorisahan kanssa. Mietin joskus, että kunhan tuo koivu tuolta alas tulee, niin sitten pitää kokeilla risutöitä. Tänään oli siis pakko ottaa oksasakset käteen ja lähteä "risusavottaan". En ollut koskaan ennen tehnyt mitään risuista ja yritin katsoa vinkkiä kirjastosta löytämästäni risukirjasta sekä netin ihmeellisestä maailmasta. Pajutöitä tehneenä täytyy sanoa, että risutyöohjeisiin voisi kyllä laittaa vähän tarkemmin, millaisia risuja pitää kerätä. Pajutöissä on tottunut niihin yksivuotisiin, suoriin pajuihin, joten noiden levahtaneiden risujen kanssa meinasi olla ihmeissään. No, omin päin ja omassa rauhassa sain aikaiseksi tällaisen häkkyrän jouluvaloja varten:

Laitoin ensin tämän hämärässä otetun kuvan, koska työ näyttää huomattavasti paremmalta tässä valaistuksessa. Minua häiritsee tuo rautalanka, jolla risutyötä vedetään kasaan. Se näkyy liikaa ja näyttää ylimääräiseltä. Mutta kohtahan on koko ajan pimeää ja lumi (toivottavasti) verhoaa kauniisti tämänkin häkkyrän.

Risukimppujen (x=3) sisällä on jonkin matkaa harjaterästä, jota on myös upotettu n. 10 cm maan sisälle. Kolmen pitemmän kiemuran keskellä on lisäksi yksi lyhyt kiemura ja sitten koko komeus on kieputettu rautalangalla jonkin verran nippuun. Kuten sanottu, tämä on parempi pimeässä, mutta ihan hyvä ensikosketus risujen maailmaan.

Täällä oli tänään käsittelyssä myös paperinarua. Urakka vaikuttaa niin suuritöiseltä, että myös assistentin apua tarvittiin... Mutta tästä lisää myöhemmin, ei kuitenkaan ehkä vielä ensi kerralla.

Ajattelin aina, että sitten kun tuo huone vapautuu minun askarteluhuoneeksi, niin haluan sinne työtuoliksi vanhempieni varastossa jo vuosia pyörineen vanhan työtuolin. Tuoli ei ehkä ole paras istuttava ja se nitisee ja natisee, mutta se on niin hyvän näköinen. Tai oli. Kun huone alkoi lopulta olla ajankohtainen, paljastui karu totuus tuolista. Runko-osa oli ruostunut ja turkoosilla keinonahalla verhoiltu istuinosa kulunut monesta kohtaa puhki. Voihan kääk!

"Pienoisista" epäilyistä huolimatta raahasin tuolin kesällä meille. Lomalla purin tuolin osiin ja rapsuttelin rungosta ruosteet pois. Patapata oli pätevin väline tähän hommaan. Spreijailin hopeanharmaalla maalilla rungon ja jopa kaikki ruuvitkin. Sitten työt rupesivat taas haittaamaan harrastuksia ja tuoli uhkasi tulla yhdeksi muutamista (lue: monista) ikuisuusprojekteista. Eilen viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin tuoliin uuden verhoilun. Käsin. Ja niskajumista sen kyllä huomaa...

Selkänojan verhoilua en osannut kaavoittaa niin hyvin, joten päädyin todellakin ompelemaan sen siihen käsin. Tuoliosaan tein istuinta suuremman palan, jonka kiristin kuminauhakujalla hyvin hyvin tiukkaan. Alkuperäisestä verhoilusta luopuminen harmittaa, koska tykkäsin tuoin väristä niin paljon. En kuitenkaan löytänyt vastaavaanlaista keinonahkaa, vaan valikoima oli hyvin ruskea-harmaa-eiminkäänvärinen-osastoa. Uusi verhoilu on siis tavallista paksuhkoa puuvillakangasta. Niin ja tällainen siitä siis tuli:

Lähtötilanne on vähän heikosti dokumentoituna, kun sen kuvaaminen tulee yleensä aina mieleen liian myöhään. Mutta tässä vähän osviittaa: