Keramiikkatunnilta oli muitakin kotiintuomisia kuin ne lasitetut farkut ja pesty kello. Viimeiset siis vielä odottelevat lasituspolttoa, mutta tällaiset olivat jo valmiina.

Musta neliöruukku, jonka pintaan on painettu napilla kuvioita. Lasitus onnistui melko hyvin (näillä kahdella näkyvissä olevalla sivulla ainakin...). Kävin siihen myös kukkakaupasta uuden rehun, Nukkumatti muistaakseni. Tässä kukkakaupassa oli onneksi mukava myyjä, kun pyysin kissatalouteen sopivaa kukkaa, siis ettei olisi myrkyllinen yms. Meillä ongelmana on myös multien penkominen ja lehtien syönti, joten... Edellisessä kukkakaupassa myyjä ehdotti kissan takia niin julmapiikkistä kaktusta, että sillä olisi pystynyt teurastamaan raavaan miehenkin. Ilmeisesti hän ei ollut suuri kissojen ystävä. Enkä minä tietenkään enää tuon kukkakaupan ystävä. Pitäköön kukkansa, PÖH!

Valusavi riitti kolmeen Pentik-wannabe-kulhoon, tässä niistä viimeinen:

Väri on ruohonvihreä ja pintaan on kaiverrettu myös tuollaiset pystyviivat, jotka käsittelin sinisellä ennen vihreään kastamista tehostaakseni niiden syvyyttä tai jotain siihen suuntaan. Kulhot söivät yllättävän paljon valusavea, joten sain kulhoja vain kolme. Lopuille saville piti keksiä jotakin muuta käyttöä, eli luvassa on tuhat ja yksi (no on niitä ainakin kuusi...) pikaria. Mitä ihmettä pikareilla tekee, kysyn vaan?!

Viikon paras kotiintuominen oli kuitenkin tämä:

Vilma oli kaksi viikkoa lomailemassa Eetun luona ja tuli eilen takaisin kotiin. Ja konstaapeli ei sitten ryiskele (rykiä-> ryiskellä/ryviskellä/rykilöidä... taivutukset hallussa!) yhtään, ihan kiva että kotiuduit (ja kotiutit kameran... ;D ).