Tuunaus tuntuisi olevan nykyisin päivän sana, joten tässä jälleen uusi tuunausvinkki, tai itse asiassa parikin (huom. täysin omalla vastuulla!). Kerrotaan tämä tarinan muodossa, poimikaa ne sieltä... Näin siis tuunataan farkut ja kello:
Olipa kerran eräs keramiikan harrastaja, jolla oli eilen kevään viimeinen keramiikkatunti. Hänellä oli monta työtä lasittamatta, joten hän kävi reippahasti toimeen heti tunnin alussa. Lasitteiden sekoittelu ja lasitettujen esineiden kantaminen on toisinaan hieman sotkuista hommaa, joten hän ajatteli säästää rannekelloaan kiinnittämällä sen farkkujen vyönlenkkiin. Harrastaja erehtyi valitsemaan todella jämähtäneen lasitteen, jota hän sitten apinan raivolla yritti saada jälleen nestemäiseen muotoon. Siinä hämmennellessä ote "hieman" lipsahti ja hän räiskytti jonkun desin ennen polttoa veren väriseltä näyttävää lasitetta farkuilleen, paidalleen, kengilleen, lattialle, vieressä olevan mummon päälle (älkää kertoko tälle mummolle, koska hän ei tainnut huomata...)... Siis kaikkialle. No, lasitteet onneksi lähtevät vaatteista pesemällä, joten ei niin suurta hämminkiä. Toki siivoaminen oli kohtalaisen sottaista puuhaa ja tuntien jälkeen kaupassa käyminen verisiltä näyttävissä farkuissa ihan hauskaa... Kotiin päästyään hän laittoi vaatteet pyörimään neljäänkymppiin kahden tunnin ohjelmalla. Ottaessaan vaatteita koneesta hän huomasi, että kappas, kello perskeles oli jäänyt farkkujen vyönlenkkiin kiinni. No, se näytti edelleen oikeata aikaa... Ranne oli hienon kupruileva, kellon lasi oli sisäpuolelta hienon kristallinen ja huurrutettu sekä kellotaulun reunat hienon antiikkisen näköiset.
torstai, 12. huhtikuu 2007
Kommentit