Pitkästä aikaa jotakin neulottua valmiina. Tämä (lähes) valmistui jo reilu viikko sitten, mutta viimeistely ontui, koska tämä talo oli syönyt kaikki parsinneulat. Vaikea etsiä neulaa heinäsuovasta, kun ei löydä edes sitä heinäsuopaa! Lopulta löytyi yksi julmetun iso neula, jolla koetin pujotella langanpätkät jollakin tapaa. Ensin varovainen lähestyminen:

Sisältää paaaaaaljon noita nappeja. Joko joku arvaa? Tämähän sieltä paljastuu:

Buttony sweater

Ohje: Oh my stars

Lanka: Novita sesonkilanka Sofia

Takki ei ole vielä päässyt käyttöön asti eikä herättänyt niin järkyttävän suurta ihastusta. Lankavalintaakin sopii miettiä... Mikä saa ihmisen ostamaan lankaa, joka on 90% höttöä, 9% löyhää kierrettä ja 1 % ehkä väärän väristä?! Koska takista oli tällainen epäilys päällä, en halunnut maksaa maltaita napeista. Tein nimittäin ohjetta pitemmän pitkäselkäiselle, joten nappejakin tarvitsi vielä alkuperäistä enemmän. "Leivoin" napit itse Fimosta, saas nähdä miten niiden kanssa käy. Ne on ehkä kivointa tässä takissa.

Etsiessäni neulaa heinäsuovasta löysin aarrearkkuni, eli kaikkea pientä sälää pakattuna tulitikkuaskeihin. Ensin ryhmäkuva ja sitten miun suosikki:

Tänään kävin hakemassa kevään viimeiset keramiikkatyöt.

Modernia taidettako???

Ei, vaan rivi pikareita. Mitä ihmettä mie näillä teen?

Elättelin toivoa tämän helmiäisvalkoisen lautasen onnistumisesta. Muuten edessä olisi ollut pikaneulontaa äitienpäiväksi... Lautanen tuli kuitenkin ihan siedettävänä uunista ulos, joten tämä matkaa sunnuntaina äidille. Kuvassa helmiäinen näyttää jostakin syystä kus... pissin keltaiselta, oikeasti se ei siis kellerrä. Lautasen pinnassa on pienellä virkatulla liinalla painettu kuvio. Lautanen oli myös tietämättäni ollut kevätnäyttelyssä. Itsekritiikki on sen verran korkea, että en olisi laittanut sinne mitään, joten opettaja oli toiminut selkäni takana... Hmm...

Tämän vihreän aallon suhteen pitää odottaa parempia kuvausolosuhteita. Ja hei, minähän INHOAN vihreää, joten mitä ihmettä...